En ole aikaisemmin kovinkaan merkittävissä määrin tunnustanut olevani mikään jouluihminen. Toki olen joulusta pitänyt, ja siitä lomasta ja kaikesta rauhallisuudesta nauttinut, mutta en ole ravannut missään joulumarkkinoilla tai muissa tonttupoluissa. Tähän on nyt selvästi tullut muutos. Menneen viikonlopun aikana kävin ensin Tuomaan markkinoilla, joululounaalla ja sitten sunnuntaina vielä tsiigaamassa Luciahommat. Ajelin autolla myös Karhupuiston jouluhäpeningien ohi ja harkitsin vakavasti sinne menemistä. En mennyt. Kaikkeen tähänhän ilmiselvänä syynä on varmasti se, että perheessämme on vajaa 5-vuotias lapsi, joka alkaa olla aika ideaalissa joulun jännitysiässä. Hänen kanssaan on sitten aika hauska hörhöillä tätä touhua.

Eilen homma meni aika jännään asentoon, kun illalla rupesin kuuntelemaan Raskasta Joulua -biisejä. Jos joku ei tiedä niin kyseessähän on suomalaisten hevimiesten kollaboraatio, joka laulaa joululauluja aika semmosella teatraalisella tyylillä. Eli aika juustosta kamaa… Se jotenkin kolahti, rupesin jo kattelemaan lipukkeita ensi viikonlopun Barona-arenan suurkonserttiin. Sitten tulin järkiini ja laitoin Fleshpressin soimaan.

Tuomaan markkinoilla oli joulupukki anniskelualuekyltin alla ja aasialaisturistit otti selfiekepeillä kuvia itsestään ja pukista. Lucia-kulkue oli tämmöselle neitsytmatkalaiselle aika hassu. Porukkaa oli ihan kekenä, iso osa puhui ruotsia, kulkueessa oli pelottavan näkösiä pellejä, tonttuja ja Lucia-neito. Aikamoista…

Postauksen otsikko oli melkein suora kopio Metrolehden jutusta, jossa sanottiin että nyt oli joulun superviikonloppu, toi hörhöily oli ihan omasta päästä.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson