Lauttasaareen minua ei ole tähänastisen elämäni aikana vetänyt mikään muu kuin veneily. Ensimmäinen visiitti niissä merkeissä tapahtui vuoden 2005 tienoilla, kun ostimme kaverini kanssa ensimmäisen veneemme, eli Kutupulkka I:n. Venettä ei suinkaan ostettu Lauttasaaresta, vaan Espoonlahdelta, mutta 30-luvulta kotoisin oleva moottori lakkasi käymästä noilla main ja kello oli jo lähempänä puolta yötä, joten teimme ns hätärantautumisen Lauttasaaren venekerhon laituriin. Moottorin käymishäiriöt johtuivat tietenkin käyttäjistä ja sittemmin kone saatiin toimimaan moitteetta, mutta aina siinä oli silti semmonen pikku jännitys mukana, kun sillä lähti merelle hyrskyttämään.

Nomutta, asiaan. Lauttasaari on noin 5 kilometrin päässä Helsingin keskustasta oleva saari ja näin ollen varsin merellinen kaupunginosa. Pinta-alaa löytyy 3,85 km² ja asukkaita 22306. Rakennuskanta on pääasiassa asuintaloa, mutta on siellä jonkun verran liikerakennuksiakin. Länsimetro, sitten kun se joskus ehkä valmistuu, tulee pyssäämään Lauttasaaressa. Lauttasaaren silta taas on suosittu silakan onkimispaikka ja silakka-aikaan silakka-apajilla onkin onkijoita runsain mitoin.

Ryssänkärki, tai virallisesti Särkiniemen puisto ja Veijarivuoren puisto, on Lauttasaaren suurin viheralue. Ja nyt tässä kuvauskeikassa kävi sillä lailla jännästi, että olin kamera kourassa oikeastaan pelkästään tuolla kyseisessä kärjessä. Mutta en usko että se haittasi, koska paikka oli aika komea. Kuvat ovat kaikki aika merellisiä, mutta niin on kaupunginosakin, kuten aiemmin totesin. Muutama kuva on napsittu sillan kupeesta ajellessani fillarilla saaresta jo kotiin päin. Mukana matkassa mulla oli seuramiehenä Poku ja muutama tölkki jotain tosi hipsteriä kotimaista ipaa. Pähkinöitäkin oli pari pussia, joiden jämistä tuo yksi kalalokki oli kovin, kovin kiinnostunut.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson