Stigalla. Ja tietenkin hyppyristä.

Juha mainitsi tuossa viimeisimmässä artikkelissaan, että järkkäri on jäänyt pölyyntymään kaappiin Fujin ottaessa vallan kameralaukussa. Itselläni on käynyt ehkä hieman päinvastoin sen Fujin hankkimisen jälkeen. Eli se on saanut enempi pölyttyä kaapissa kun toi järkkäri. Pikkukamerasta on muotoutunut se miksi sen oikeastaan ostinkin, eli reissukamera. Siihen se on omassa käytössäni vallan mainio.

Oma kamerakamojen roudaushalukkuus meni tässä tosiaan niinkin pitkälle, että kun mentiin perheen kanssa rattikelkkamäkeen, otin messiin kameran, jalustan, salaman, softboxin ja salamajalustan. Onneks vaimo veti rattikelkan pojan kanssa paikan päälle. Alla otokset. Ens kerralla mennään kyllä kirkkaana talvipäivänä tohon hommaan, on hieman helpompaa toi tarkennus ja laukaisimen painamisen ajoittaminen.

Itsekin hyppäsin tolla vekottimella yli 2 metrin loikkia, oli taas kivaa. Pitäis varmaan hommata aikuisten versio Stigasta. Semmoisiakin ilmeisesti löytyy. Se ei päästäis ehkä ihan niin pahaa ääntä kun sillä rojauttaa tommosesta hyppyristä alas. Lisäks siihen ois varmaan aika paljon helpompi viikata itsensä istuma-asentoon kun tohon lastenmalliin.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson