Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että kotonani olisi erilaisia käsinkudottuna kankaita nipussa ja roikkumassa erilaisissa paikoissa. Ja mitäkö nämä kankaat sitten ovat? Tietysti kantoliinoja. Niitä voi olla eri mittaisia, tuhannella eri kuosilla, niistä käytetään hyvin tarkkoja termejä, niistä keskustellaan kuin autojen virittämisestä, niille on omistettu useita eritasoisia fb-ryhmiä ja niiden määrä vain lisääntyy ympäristössäni. Olen elämäni aikana katsonut monta hetkeä valokuvausaiheisia videoita, mutta kehtaisin väittää vaimoni ohittaneen minut ajankäytössä liinavideoilla ja aiheesta chattaamisessä. Kantoliinahommat ovat jotenkin henkisesti verrannollisia joidenkin miesten rannekellojen fiilistelyyn. Merkittävin eri on luonnollisesti se, että jotkin kellot kestää koko elämän ja jää kenties jälkipolvillekin annettaviksi. Liinojen kanssa homma menee niin, että se sitten vaan loppuu aikanaan.
Seurauksena liinahommista on tietysti se, että minä joudun tähän osalliseksi. Liinoja kierrätetään harrastajien kesken, jotta kaikki pääsee fiilistelemään eri liinoja. Meille saattaa viikossa pullahtaa useita liinoja ja merkittävä osa näistä on postitettu pinkkiin pakkauspussiin käärittynä. Liinavaihtoa tapahtuu ihan markkinointimielessäkin ja sitten harrastajien tulee ottaa kuvia liinoista käytössä, jpg or didn’t happen. Mainosmiehenä täytyy sanoa, että moni ala voisi ottaa mallia liinakuvioista ihan noin yleisön sitouttamisen kannalta. Aivan päätöntä antautumista ja liinojen mainostamista ilman muuta hyväkettä kuin mahdollisuus käyttää jotakin liinaa muutaman päivän. Tällaisessa kohtaa tulee minun osuuteni kuviossa. ”Kuule, tästä pitäisi ottaa jotakin ihan muuta kuin kännyräpsy. Jotain sellaista lifestyleä tai muotikuvaa ja sitten jotain luontoa”. Ok, no niinpä sitten yritettiin.
Täytyy myöntää, että kantoliinojen käyttökuvissa on pientä haastavuutta. Periaatteellisesti lapsemme kasvoja ei näy missään somessa etc ja tämä luo melkoisesti haasteita kuvakulmille. Liinat sinällään eivät ole mitenkään mielenkiintoisen näköisiä paitsi kuoseiltaan. Ne taasen eivät erotu kovinkaan ihanasti vahvasti miljöötä havittelevissa kuvissa. Tämän lopputuloksena on hirveä kiire ottaa kivoja kuvia juoksennelle ympäri metsää ja pulkkamäkiä. Itse en ollut täysin tyytyväinen näihin kuviin, mutta näytti vaimolle passaavan.
Haluaisin uskotella itselleni kuvaavani tähän blogiin vain omista lähtökohdistani, mutta mitäpä mies ei tekisi vaimonsa harrastuksen vuoksi. Jotenkin epäilen, että jotkin liinat on hankittu jopa minun rahoillani. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että itsekin käytän kantoliinaa. Minulle kohdistetussa liinassa oli kyyhkysiä ja ankkureita. Sen nimi oli kokadin Oldschool monochrom. Vaimo möi sen pois. Nyt on abstraktikuvioinen nimeltään Lovaloom lovalova Cosmo. Kun laittaa silmät sirrilleen niin sen kuviot näyttävät saunalenkeiltä, silleen loputtomasti toistettuina.
Vastaa