Tämän kevään aikana minulle on tullut tunne, että pitäisi nukkua metsässä. Tämä on samaa ajatusmallia kuin toveriblogisti Pertulla nuotioiden suhteen. Ihminen olisi todennäköisesti onnellisempi, jos nukkuisi enemmän metsässä nuotion äärellä. Ja tietysti valokuvaisi.

Minulle metsässä nukkuminen olisi kaikkein hienointa ilman mitään majoitetta, makuualusta maahan ja mies makuupussissa pötkölleen. Tällä retkellä asia ei aivan toteutunut, koska tuulensuojaksi Emäsalon merituulta vastaan nykäisin pystyyn tarpista majoitteen. Tästä todistusaineistoa kuvissa ja välitänkin Lasselle kiitokset Savotan testilainasta ja samalla koeponnistin tarppisi. Samalla tunnustan, että pätkin repussa ollutta paracord-kerää parempiin pätkiin, mutta kuitenkin sulatin päät nätisti. Majoitteen laadulla ei ollut juurikaan väliä, koska unta ei kauheasti tullut. Illan kuvasession jälkeen huitaisin parit makkarat napaan ja siirryin istuskelemaan rantakalliolle. Siinä sitten vierrähtikin puoleen yhteen saakka. Lämmintä juotavaa, vähän calvadosta, montecristoa ja päivän asioita pohdiskellen.

Muutama tunti makuupussissa sujui hieman levottomasti eikä uni tullut kovin nopeasti. Lokit alkoivat laulunsa kolmen aikaan ja herätyskello ujelsi minut ylös 04:30. Liian lyhyet unet suhteessa ajatukseeni metsässä nukkumisen autuudesta. Kamerat kouraan, toki liikuin kahden kameran setillä välttääkseni objektiivien vaihtoja, ja rantakallioille. Aamussa oli kaksi yllättävää seikkaa. Ensimmäinen oli joutsenten ylilento. Käpöstelin rauhallisesti loivaa rantakalliota ylöspäin, kun joutsenpari liitää kallion laen yli päälleni alkaen huutaa kuuluvaan tyyliinsä. Ne siis lensivät noin kaksi metriä yläpuolellani. Marinoituneempi lintukuvaaja olisi napsauttanut kameransa sopivaan moodiin ja tallentanut tilanteen hienosta alaperspektiivistä. Minä jäädyin täysin ja sainkin kuvattua joutsenten pyrstöhöyhenet. Tämä vaikka olin liikkeellä kahden kameran taktiikalla.

Toinen yllätys oli Lämmin kuppi. En voi sanoa erityisesti pitäväni kyseisestä tuotteesta. Tänä aamuna se maistui kuitenkin huikean hyvältä. Aamun kuvaus liki tyhjin vatsoin ja sitten osana aamupalaa kantarelli Lämmin kuppi, kun aamuinen aurinko lämmitti pipon pois päästäni. Oikein hyvä aamu. Kuvien suhteen ajattelen seuraavaa: paska saa olla kunhan yrittää. Ei näillä luontokuvakilpailuja voiteta, mutta oli hieno retki.

 

Written By