Kone käy yskien, mutta silti edeten. #Helsinki59 on edennyt vaiheeseen, jossa tilanne on 44/59. Päivän etappina oli Villinki eli kaunpunginosa nro 50. Tämäkin kaupunginosa uppoaa kategoriaan, että enpä olisi omaksi kaupunginosaksi arvannut. Tietämys pääkaupungistamme kasvaa kohisten ja samalla näkemys sen monimuotoisuudesta. Tietämättömille perusdatat. Villinki on saari, joka sijaitsee Laajasalon ja Santahaminen kupeessa. Pinta-alaa on 1,68km² ja väkiluku vuoden 2009 statistiikan perusteella peräti 9hlö. Vakiasukkaiden lisäksi saarella on melkoinen määrä kesämökkejä ja luonnollisesti niissä joku asusteleekin osan vuotta. Lainataan pätkä Wikipediasta: ”Saaressa on Villingin kartano, joka erotettiin Degerön kartanon maista vuonna 1798. Sen päärakennus on 1860-luvulta. Kartanon ympärillä on vanhoja ”puupitsihuviloita” 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Niistä neljäkymmentä on jäljellä. Museovirasto on luokitellut Villingin merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi rakennusympäristöksi”. Ymmärrän kaupungin näkemyksen hienosti, koska saaressa on monia hienoja huviloita ja jotkin näistä kaupungin omistamiakin. Esimerkkinä olkoo Villa Wibablick. Sen hurmaavasta omistajapolitiikasta voi lukea Hesarin artikkelista. Kaupunki ei aivan toimi kuten julistaa.

En puutu enempää rakennuskantaan ja politiikkaan, mutta mietitäänpä luontoarvoja ja tämäkin saaren luonnetta. Linnuntietä mitattuna etäisyys Senaatintorilta Villinkiin on 9,1km. Voi siis sanoa, että melkoisen lähellä isoa kirkkoa. Saari on melkoisen eristynyt eli siellä ei käy lukion aloittaneita kylvämässä roskia ympäriinsä kuten Suomenlinnassa (Perttu kävi taltioimassa tämän kaupunginosan projektiimme). Voisi ottaa turistin melkein mistä päin maailmaa ja tuoda hänet Villinkiin ja saada aikaan melkoisen kokemuksen. Voisi kruisata veneellä vaikka Kauppatorilta ja rantautua Villingin Kristallilahdelle kuten minä rantauduin tänään. Kyseessä olisi todella pikainen tunnelmanvaihdos. Turisti näkisi järjettömän isoja vadelmia, paljon sieniä, tammimetsää, karuja rantakalliota ja mageita merimaisemia. Hieno!

Minä näin aivan samoja asioita ja näin myös ison määrän erilaisia kylttejä varustettuna tekstillä yksityinen alue. Ymmärrän toki, ettei kukaan halua ihmisiä mökkipihoilleen ja tätä tulee luonnollisesti kunnioittaa. Samalla minua harmitti, että lyhyellä pyrähdykselläni Villinkiin en nähnyt niitä rantoja mitä olisin halunnut enkä kokenut sitä mitä etukäteen ajattelin. Tässä päästään minun perisyntiini kuvausretkien suhteen. En valmistele niitä riittävästi. Toisaalta se antaa täyden vapauden tehdä mitä huvittaa ilman, että olen lukittunut saamaan joitain tiettyjä kuvia.

 

Written By