Nyt on tiedossa rajarikkoja. Ihan sellaisia oikeita ja säännöstöämme venyttäviä.

Istuin Kivenlahden Teboililla kahvilla ja päätin, että nyt lähden ja nykäisen jonkin yhdestätoista puuttuvasta kaupunginosasta sileäksi. Tietoväylät auki ja valitsemaan kohdetta. Ongelmaksi muotoutui Helsingin karttapalvelun, se näppärin mistä näkee kaupunginosien rajat, bugittaminen eli en nähnyt tarkkoja aluejakoja. Kuvaamatta oli kuitenkin Tammisalo, tuo vehreä saari Herttoniemen kupeessa. Eihän saaren kuvaamista voi mokata # Helsinki59 säännöstössä, eihän? Säännöt meni niin, että pitää olla jalat kaupunginosan alueella. Pummasin tämän kuitenkin ja nyt esittelen tavat.

1. Olisi ehkä voinut päätellä, että saaren raja menisi sillassa Herttoniemen ja Tammisalon välillä. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska en ajatellut asiaa ollenkaan ja ennakkotutustumista en kohteeseen en luonnollosestikaan suorittanut. Kuvasin tyytyväisenä myös Herttoniemen puolella, mutta tässä kohtaa projektia en jaksa nillittää tästä itselleni.

2. Säännöstössämme sanotaan, että tulee olla kuvattavan kaupunginosan alueella. Jossakin kohtaa taisimme tarkentaa jostakin syystä, että jalat tulee olla kyseisen kaupunginosan tontissa. Jäällä käpöttely taitaa olla rajatapaus. Tammisalon kohdalla tämä tuntui tämä tuntui järkevältä, koska kaupunginosa tuntui talvipäivänä liki yhtä tylsältä kuin Pertun kuvaama Pakila. Ihmisiä ei näkynyt ja vaikutelma Tammisalosta oli hyvin aitainen. Eli aitoja ja muureja tuntui riittävän rajaamassa paikkoja. Päädyin siis jäälle ja toistan mantran: tässä kohtaa projektia en jaksa nillittää.

Jäällä näkyi hiihtäjiä, poijuja, pillkireikiä ja paljon laitureita. Saarihan tämä Tammisalo on ja se usein tarkoittaa myös veneilyä. Oli hyviä laitureita, aivan paskoja heiluvia laitureita ja kaikkea siltä väliltä. Laskeuduin jäälle saaren itäiseltä rannalta. Laskeutuminen olikin koko retken hankalin osuus, koska kävelytie oli aivan hillittömässä jäässä. Toki siellä mainittiin talvihuollon puutteesta joten ei valittamista huoltojengille. Sain aivan tasapainoilla, että pysyin pystyssä ja toivoin käyttäväni nastakenkiä. Humoristista oli se, että alhaalla oli kyltti Loiva polku. Oletin tämän tietysti vievän vaihtoehtoista reittiä ylös, mutta myöhemmin huomasin tämän lähtevän pitkin rantaviivaa eteenpäin. Tästä voisi päätellä, että Tammisalo on erityisen jyrkkä paikka kun ihan loivuudesta ilmoitellaan kyltillä.

Ei mitään erityistä mainittavaa Tammisalosta, mutta alan olla jo hieman kypsä kaupunginosiin. Blaah. Kymmenen jäljellä…

Written By