Koti-isän on hyvä lähteä joskus ulos ihan yksinään. Vaikkapa riipumattoon juomaan iltakahvit ja niinhän minä tein. Reppuun riippumatto, termosmuki, keksejä ja onneksi myös kamera, koska kohteena ollut Pilvijärvi (aka takametsä) pääsi yllättämään. Moni kanssaeläjä on huomannut, että tänään satoi. Yhdistetään tähän maaston lämpötilavaihtelut ja viilentyvä ilta. Lopputuloksena on siistit usvat! Riippumispisteeseen kävellessä pieniä usvapyörteitä haahuili jäällä, mutta noustuani iltakahveiltani koin Pilvijärven usvayllätyksen. Koko järvi peittyi etelästä pohjoiseen liikkuvaan usvamassaan. Olihan sitä pakko lähteä seuramaan vaikka alkuperäinen suunnitelma oli lähteä kotia kohti. Järven kiertäminen iltalenkkinä oli oikein voimauttava kokemus.
Tutkimukset väittämät metsässä käyskentelyn laskevan verenpainetta oikein rutkasti. Näin kävi aivan varmasti, mutta hetkellisiä piikkejäkin tuli. Bongasin meinaan kauden ensimmäiset kurjet ja lepohetkelle laskeutuvan laulujoutsenenkin. Lintujen näkeminen ei sinällään tuota verenpaineen vaihteluita, mutta niiden kohtaamisäänet tuottaa. Näin kurkien laskeutuvan Pilvijärven pohjoispäässä olevalle pienelle lampareelle ja lähdin tietysti niitä katsastamaan. Laulujoutsen suoritti laskeutumisopetaationsa, mutta ei ilmeisesti huomannut kahta lampareella hengeilevaa kurkea. Juuri joutsenen laskeutuessa kurjet aloittivat aivan jäätävän tööttämisen. Laulujoutsen joutui aivan paniikkimoodiin, läsäytti alas ja aloitti nousujuoksun välittömästi hirveästi huutaen. Joutsen huutaa, kurjet huutavat ja kaikki lentävät pois. Huudon ja nousun siipien paukkeen jälkeen ilmatila hiljeni ja joutsen palasi rauhallisemmalla suorituksella. Mitäkö minä tein? Seisoin ja katsoin hölmistyneenä. En ottanut kuvan kuvaa.
Vastaa