Kuvasarjatulen pisimmän kuvausprojektin saatuaan loppunsa edellisessä postauksessa jäljelle jäi ontto olo, krapula ja tyhjyys. Näitä kaihoisia fiiliksiä paikkaamaan piti sitten keksiä jotain uutta. Eräs aamu laittelin Juhalle viestiä kahvinjuonnin lomassa, että nyt alotetaan tämmönen filmikuvaussarja. Tän projektin laajuus on rajattu 10 julkaisun mittaiseksi ja homma menee siis niin, että molemmat julkastaan 5 juttua. Kukin juttu sisältää yhden rullan sisällön, ei tarvi laittaa koko sisältöä, mutta niin monta kun hyviä kuvia nyt omasta mielestä rullalta löytyy. Sain ekan filmin kuvattua tuossa kuluneen viikon keskiviikkona ja kiikutin sen saman tien kehitykseen. Tilasin labrasta filmin kehityksen ja sen lisäksi ruutujen skannauksen. Tänään sitten pätkähti latauslinkki, josta kuvat löytyi. Olipas jännää.

Valokuvaamisen luonnetta tämä muutti ainakin omassa, varsin hektisessä päässäni erittäin oleellisesti. Huomasin jokaisen sulkimen painalluksen jälkeen katsovani kameran takakantta, että mimmonen kuva siitä nyt tuli. Sitten kun mustassa kannessa ei mitään näkynyt, olo oli hieman pelokas: mimmostas kamaa sieltä nyt tuli, kun ei sitä mitenkään pysty verifioimaan? Parin ekan ruudun jälkeen huomasin senkin, että etsimen läpi tsiigailtu aika piteni huomattavasti verrattuna digihommaan. Ei pelkästään sen takia että appiukon vanha kamera (tästä lisää myöhemmin) on täysin manuaalinen, joten tarkennus yms. ottaa aikansa tällaiselle todella toimivaan automaattitarkennukseen tottuneelle räpsijälle. Tihrusteluaika piteni myös sen takia, että sulkimen painaminen tuntuu jotenkin paljon lopullisemmalta filmitouhussa, jolloin sommitteluun on suhtauduttava aivan erilailla. Lightroomista noita kuvia tänne tuodessani tilanne olikin sitten se, että rajailua ei paljon tarvinut jälkikäteen tehdä. Jännä nähdä muuttaako tämä myös tota omaa tapaa digikuvata.

Itse kuvat sitten olivatkin ihan mahtavia. Vaikka tarkkuus puuttuu, on noissa joku oma fiiliksensä. Tällä hetkellä kamerassa oleva filmi on värifilmiä, tämä ensimmäinen oli mustavalkoista. En meinaa malttaa odottaa, että saan ton värifilminkin nähtäville. Filmien kehittäminen negoiksi ja negojen digitoiminen kaupallisten toimijoiden kanssa ei ole mitään edullista puuhaa: yhden filmin saattaminen lightroomiin kustantaa 20-30€. Täytyy vissiin ite alkaa kehittelemään ja skannerikin pitää jostain saada, kun ei kirjastoihinkaan taida enää päästä (#haistakoronapaska).

Kamera ja sen objektiivit ovat tosiaan edesmenneen appiukkoni vanhat. Kameralaukusta löytyi kuittikin tuotteista. Vuodelta 1974. Värkki on merkiltään Cosina ja malliltaan Hi-Lite. Linssejä pakettiin kuului jokunen, muutama laajemman pään ja muutama telepäästäkin. Vuodenaikanahan tämä on ehkä huonoin aika aloittaa vanhoilla vehkeillä kikkailu, koska koko ajan on niin pirun pimeetä, mutta ei se mitään, saadaanpahan haastetta tähänkin projektiin. Filmejä tilasin heti useamman, mustavalkoisia ja värillisiä. Tämä rulla oli Fomapan 400 ja jälki oli ao mukaista.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson