Lauantaina juhlitaan Suomen luonnon päivää, itseselvyyksien ydintä. Lienee kuitenkin asiallista, että kerran vuodessa jokainen pysähtyisi miettimään omaa luontosuhdettaan. Onko se merta, sammaleikkoa, kaupunkien puistoja vai haulikoiden pauketta sorsametsällä? Viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että minun luontosuhdettani edustaa termi helppous. Tänä kesänä, miltä ajalta tämän postauksen kuvatkin ovat, on ollut äärimmäisen siistiä astua omalta takapihalta metsään lapsen kanssa tekemään pieniä retkiä. Pienen retken määritelmä on seuraava: mene ulos ja pois pihasta. Sieltä löytyykin sitten elämyskasvatusta. On puiden juuria ylitettäviksi, kukkia ja sieniä haisteltaviksi, marjoja syötäväksi ja ötököitä ihmeteltäväksi. Hyvä luontohetki ei enempää tarvitsekaan.
Vastaa