Tiesittekö että Helsingin kaupunginosilla on suurimmalla osalla oma yhdistyksensä ja joillain ilmeisesti useampikin, koska yhdistyksiä on yhteensä yli 70? Juhan kanssa sovittiin jo alkuviikosta että sunnuntaina kuvataan. Kaivelin sitten jäljellä olevien kaupunginosien listan, joka oli siinä vaiheessa supistunut kuuteen kaupunginosaan. Yllättäen huomasin että jäljellä on vielä kohtuullisen lähellä oleva Ruskeasuo. Pikku tonkimisella päädyin Ruskeasuo-Seuran sivuille ja sieltä löytyi 2010 vuodelta peräisin oleva kotikaupunkipolku -opas. Otimme oppaasta polun no. 2 käsittelyyn.
Heti startista päästiin hevostelun makuun, koska ensimmäinen kohde oli ratsastushalli, joka on rakennettu jo vuoden 1940 olympialaisia varten pääasialliseksi hevostelukohteeksi. Kuitenkin kyseiset kisat jouduttiin sattuneesta syystä siirtämään ja -52 halli toimitti enää harjoittelutallin virkaa. Vieressä on myös poliisien hevostallit, joihin oppaan mukaan saa mennä kurkkimaan sisään, mutta 2019 totuus on toinen. Ovella oli asiattomien oleskelun kieltävä kyltti. Koimme olevamme asiattomia.
Seuraavat pari kohdetta olivat ainakin meille aika mitäänsanomattomia, koska emme lintuja kauheesti jaksaneet alkaa keskuspuistosta bongailemaan, emmekä 1. maailmansodan linnoitusvalleja pienellä tsiigailulla huomanneet. Tosin opaskin sanoo niiden olevan vaikeasti havaittavia.
Keskellä Ruskeasuota, ainakin itseltäni tähän asti täysin piilossa on pysynyt Kiskontien varressa oleva omakotitaloalue, jossa on pari tiellistä 1950- ja 60-luvun pytinkejä. Lisäksi siellä keskellä on myös muutama tosi vanha puutalo ja tietenkin suomen ensimmäinen siirtolapuutarha. Sieltä ei ihan joka jätkä mökkiä saa, koska mökin ostajan tulee helsinkiläisyyden lisäksi olla myös äidinkieleltään ruotsinkielinen.
Mannerheimintien varrella on korkeita kerrostaloja Tilkan kallioiden laella, joita kutsutaan Tähtitaloiksi. Tämä siksi, että talojen pohjakaava on kolmisakarainen ja ne näyttävät näin ollen ylhäältäpäin katsottuna tähdiltä. Jännä. Tähtitalojen kupeessa on myös Ruskeasuon Teboil, jossa kävimme nauttimassa ansaitut kupposet kahvia ja hieman apetta. Tebikan tontin nurkassa on myös 1920-luvulla suunniteltu lankarulla-kioski, joka oli kyllä hauska. En sitäkään koskaan aikaisemmin siitä ollut bongannut.
Viimeisimpänä kohteena kävelyllämme oli ex-keskussotilassairaala Tilkka, jossa nykyään pitää majaa muun muassa Esperi Care.
Tämä hiippailu oli siitä kiva, että nyt saatiin suunnitelma jäljellä olevien kaupunginosien kuvaamiseen ja siihen, kuinka tämä projekti tullaan finalisoimaan. Nyt kannattaa alkaa jo jännittää tulevia julkaisuja!
Vastaa