Filmisaaga etenee. Havaintoja on kertynyt seuraavanlaisia: Ensinnäkin olen vakavasti harkinnut, että siirtyisin ottamaan 24 kuvan filmejä, koska 36 kuvaa on liikaa. Aikaa kuluu liian kauan siihen että saa rullan täyteen. Toisekseen päätin että lopetan ton filmien väkisin prässäyksen, eli että kuvaan niinsanotusti boksi-isolla, tosin tämän julkaisun filmi on kuvattu iso800:lla, vaikka filmi onkin 400. Mutta tästä eteenpäin näin. Kolmas havaittu seikka on se, että digikamerakin on taas jotenkin kivan tuntunen käpälässä. Tämä on siis hieman herättänyt uinuvaa kuvaamisinnostusta. Tähän omana boostinaan varmaan on toiminut tuo ulkona vallitseva säätilakin, eli lumi tuo valoa == kuvaaminen on kivempaa. Eikä toi huomattavasti pidentynbyt päiväkään tässä paljoa haittaile.

Ensimmäisen #vintage5 julkaisuni ja tämän välissä on myös ehtinyt tapahtua seuraavaa filmikuvauksen teknisellä saralla: 1. Olen hommannut kotiin kehityspöntön ja litkut. Näin saan siis filmit kehitettyä kotona. Pimeässä vessassa filmin lipsuttelu spiraalille on tosi jännää! 2. Liityin takaisin kameraseuraan, heillä on varsin hyvä skanneri jäsenten käytettävissä, jolla saan sitten negani (ja Juhan myös) skannailtua. 3. Sain ystävältäni Terolta lainaksi hänen Olympus 35 sp mittaetsinkameran, jolla on tullut kanssa nyt tykiteltyä. Tosin tämän julkaisun otokset, ovat kaikki tuolla appiukon vanhalla Cosinalla vielä.

Ao kuvissa on pari ennen joulua Emäsalon ulkoilualueelta vielä silloin avoimena lainehtineelle merelle päin napsastua ruutua. Kuten kuvasta näkyy, ovat ne todella rakeisia ja yksi on skannattukin hieman kieroon. Jätin ne digitaalisessa jälkikäsittelyssä tahalleen sellaisiksi, koska niissä kiteytyy aika hienosti mun mielestä tämä filmitouhun juttu. Se on siis se tunnelma, mikä noissa kuvissa on. Jostain hiton syystä se on tosi erilainen kuin digiveljissään. Jotenkin semmonen sulkeutuneempi ja suppeempi. Maailma niiden kuvien ympärillä tuntuu paljon pienemmältä. Jännä. Mä en tiä mistä se johtuu.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson