Nää projektit on aina vaikeita, alkuinnostus tällä kuvaajakaksikolla tuntuu kestävän aina sinne puoleenväliin, sitten alkaa julkaisutahti harvenemaan, vaikka kuvia oiskin. Nää omat kuvat ehti lojua kovalevyllä digitaaliseen muotoon saatettuna jo pitkälti toista viikkoa, ennen kuin sain tän julkaisun tehtyä. Onneks ei sidottu itsejämme tän pidempään projektiin. Tuli tästä mieleen viisaus, jonka kuulin aikoinaan joltain vanhemmalta travellelilta jossain päin Kaakkois-Aasiaa: On reissu kuinka pitkä, tai lyhyt tahansa, viimeinen 10% siitä on aika jolloin koti-ikävä alkaa vaivaamaan ja kaikki tuntuu olevan ihan shittiä siellä missä ikinä luuhaatkaan. Näissä valokuvausprojekteissa tuntuu olevan vähän sama ominaisuus, tosin 10% taitaa olla korvaantunut vähän isommalla lukemalla.

Mutta ei se mitään, rulla on saatu kuvattua ja viimeinen rulla majailee tuolla kamerassa sisällä. Sitä säästelen vähän niinkuin tarkoituksella, koska kohta meikäläisen kuvausympäristöt vaihtuu hieman pohjoisempaan twistiin joksikin aikaa. Jos vaikka sais tohon viimeiselle värifilkalle vangittua vähän yötöntä yötä, hyttysiä, tai vaikka poroja!

Tässä nyt julkaistussa kuvasetissä erikoisuutena oli se, että se on kuvattu 135mm f2.8 objektiivilla, joka seurasi tuossa appiukon vanhassa kamerapaketissa mukana. On muuten erittäin kiva polttoväli, en ole aikaisemmin semmosta juurikaan käyttänyt. Se on sopivan pitkä mutta lyhyt, vähän niinku suomen kesä. Mulla on nyt adapteri, jolla noi vanhat obiskat saa ruuvattua tohon Sonyyn kiinni ja luulen että tätä 135mm putkiloa tulee kyllä käytettyä siinä rungossa jonkun verran, manuaalitarkenteinenhan se on, mutta täytyy vaan reenata. Filminä ao kuvissa mulla oli Ilfordin HP5+ 800. Kuvasinkin sen ihan tuolla boksi-isolla.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson