Noniinpä. Sellaista se on. Joskus on loma ja joskus ei. Oma kontribuutioni Ranskanmatkan valokuvista on nyt sitten tässä. Siellä oli ihmisen hyvä olla, vaikka talo on homeessa kun Janne Katajalla ja ravintoloissa ei puhuta mitään muuta kuin ranskaa. Silti oli jotenkin levollista ja mukavaa. Ehkä se on se lämpö, tai sitten ne aamupalaksi haetut croissantit suoraan leipomosta. Tai sitten vaan se mukava seura. Tiedä häntä…
Jännä huomata myös se, että niinsanottu vuosiäänestyskrapula kesti omalta osaltani aikalailla tasan kaksi viikkoa. Joskus on kestänyt pidempäänkin. No, nyt ei muuta kun uutta matoa putkeen, sano…
Vastaa