Jouluviikkoa edeltävät kaksi viikkoa päässä soi toi otsikon kappale, koska olin perheineni taas tuolla Teneriffan ihanalla saarella ottamassa hieman valohoitoa pahimpaan kaamostuskaan. Kahden viikon loma on kyllä jo sellainen irtiotto, että siinä ehtii levätä ruumiin lisäksi mielikin. Tosin 6,5 h lento 5 kk vanha knääpiö sylissä ei aina ole sitä ns ihmisen parasta aikaa ja palauttaa tällaisen hermoheikon vajaan nelikymppisen taas siihen normaalitilaan. Etenkin jos se pieni ja muuten niin ihana ihminen ääntelee sielunvihollisen tavoin tuosta 6,5 h:sta 5. No, siitäkin selvittiin. Itse loma sen sijaan oli mitä mukavin, emme jumiutuneet siihen yhteen playaan koko ajaksi, vaan olimme kolmessa eri majoituksessa eri puolella saarta. Pääsin onnekseni kertaalleen maastopyöräilemään vuokrapyörällä, joka oli taas hyvä. Tällä kertaa palkkasin taksihemmon heittämään mut 2,4 km korkeuteen, Teiden kansallispuiston laitamille, josta sitten tykittelin 35 km pitkän lenkin mettiä pitkin alas. Älyttömän kivaa, eikä ees luita katkennu.

Sitten siihen retken valokuvaukselliseen antiin. Jossain vaiheessa lomaa totesin vaimolleni, että valokuvausharrastukseni on tällä hetkellä jossain kuopassa. Ei jotenkin vaan löydy aikaa kuvaamiselle siinä määrin kuin ennen. Ehkä just tästä syystä ruutuja kertyi korteille aika vähän, mutta kyllä sieltä nyt jotain kuitenkin. Teiden juurella otetut erämaakuvat päätin laittaa mustavalkoiseksi, koska ne jotenkin sitä huutivat. Lisäksi tuo viimeisen kuvan meditoiva hippi joutui vissiin lopettamaan meditoimisensa, kun mä kuvasin sitä. Ainakin se mulkkas mua yllättävänkin pahalla silmällä kerätessään kamojaan.

Otsikon biisin video: https://www.youtube.com/watch?v=sTsVJ1PsnMs on muuten aika virheetön. Mulla tulee noista jäbistä mieleen jotenkin Matti ja Teppo ”jokunen” vuosi sitten.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson