#Helsinki59 on nyt päässyt siihen tilaan, että jäljellä on vain kaupunginosia, joissa on aika vähäkkäästi nähtävää, eli siis lähiöitä. Mukavia mestoja asua, mutta ei niin kovin seksikkäitä valokuvaushommiin. Kävin viime sunnuntaina jälkikasvun päiväunien ajan kikkailemassa Pakilassa ja kuvauksellisinta antia alueesta edustaa Vantaanjoen varsi, joka oli kyllä tällaisena kirpeenä pakkaspäivänä ihan kivan oloinen mesta. Linssiksi tähän reissuun valikoitui toi Sigman 15 mm fisu, jota tulee ulkoilutettua nykyään aika vähän. Ao kartan perusteella voidaan huomata, että alueella ei mitään suuria maanmuodostumia tai nähtävyyksiä ole. Ainoastaaan katuja, joiden varsilla on pääasiassa rivi- ja omakotitaloja ja sitten kehä 1 ja tuusulanväylä..

Pakila on vanhaa maanviljelys ja asuinaluetta, ja oli 1800-luvulla vielä täysin ruotsinkielinen. Samaisen vuosisadan loppupuolella sinne perustettiin huvilayhteisö, josta alkoi muutos kaupunkimaisemmaksi. Asukkaiden määrä lisääntyi ja kielikin vaihtui suomeksi. Helsingin suuressa kuntaliitoksessa hetimiten sotien jälkeen Pakilakin lämättiin osaksi Helsinkiä.

Written By

Perttu

“Of course it’s all luck.” – Henri Cartier-Bresson