Kuukausi sitten totesin kuvaavani enimmälti mustavalkoisena. Tämä linja on ihmeekseni pysynyt. Tämän kunniaksi raportoin muutaman kuvaushetken.

Mitä sipoolainen koti-isä tekee pääsiäisenä? Lähtee tietysti perheen kanssa minilomalle isolle kirkolle ja jokainen kunnon turisti käy tietysti Kauppatorilla. Heivasin auton työpaikan parkkiruutuun ja ihmeekseni muistin ajoportin koodin oikein kotikauden pehmentämillä aivoillani, olen ylpeä. Eileen Rafferty painotti kovasti suuria kontrasteja mustavalkoisissa kuvissa. Kauppatori lankalauantaina oli varma yhdistelmä tähän katsokaan nyt tuon ensimmäisen kuvan pariskuntaa, niin herttaista.

Koko kevään kotoilun seurauksena on luonnollisesti se, että kuvaushetket sijoittuvat enimmälti joidenkin viikonloppujen aikaisiin aamuihin tai myöhäisiin iltoihin. Maisemakuvaajat huutaisivat onnesta, mutta minä olenkin keskilaiska sekakuvaaja. Nämä myöhäiset ja aikaiset pienet kuvaushetket ovat vieneet minut tänä vuonna muutaman kerran jäille ja tämä on ennätyksellisen pieni määrä kaikkina sipoovuosina. Jäähetkien yhdistävä tekijä on ollut melkoinen tuuli. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdin kuvaamaan nousevaa aurinkoa Eriksnäsin kärjestä käsin. Tuuli melko kivasti ja pakkastakin oli, mutta merta päin. Siis silleen ihan turvallisesti, koska autojakin oli jäällä posotellut. Tällaisina aamuina huomaa arvostavansa syvää huppua ja mieluusti karvareunuksella. Sama havainto oli myös viime viikolla talsiessani Pilvijärven jäällä auringon kadotessa ja tuulen puhaltaessa. Fjällräven Singi saa huppulajissa ääneni.

Written By